Hiihto on kaikille suomalaisille tuttu urheilulaji, sillä lähes kaikki suomalaiset harjoittelevat lajin taitoja jossain vaiheessa elämäänsä. Suomessa ei ole vuoria, joten alppilajien harrastaminen on siksi vaikeaa. Lunta ja talvisia säitä maassamme on sen sijaan tarjolla usean kuukauden ajan, joten hiihdon harrastamiseen on myös oivalliset mahdollisuudet. Tässä artikkelissa kerromme maastohiihdosta urheilulajina, sen eri kilpailumuodoista ja tärkeimmistä kilpailuista. Jos siis olet kiinnostunut hiihtourheilusta, olet oikeasssa paikassa.
Maastohiihdon lajit ja tekniikat
Maastohiihdon lajit eroavat toisistaan oleellisesti matkan pituuden ja hiihtotavan suhteen. Nykyään lyhimmät hiihtomatkat ovat niin sanottuja sprinttimatkoja, joissa hiihdetään maksiminopeudella vain lyhyt, enintään muutaman kilometrin pituinen matka. Pisimmät hiihtomatkat ovat edelleen miesten puolella kuninkuuslajinakin pidetty 50 kilometrin hiihto ja naisilla 30 kilometrin hiihto. Yksilölajien lisäksi on olemassa joukkuekilpailuja, jotka yleensä kilpaillaan viesteinä siten, että joukkueen jäsenet hiihtävät osuutensa vuorotellen.
Hiihtotyylejä on käytännössä yhtä monta kuin on hiihtäjiäkin, mutta hyväksyttyjä hiihtotapoja on kuitenkin kilpailuissa vain kaksi: vapaa hiihtotyyli, käytännössä niin sanottu luisteluhiihto, sekä perinteinen hiihtotyyli. Perinteisellä hiihtotavalla edetään valmista latu-uraa pitkin, ja yleensä ylämäissä siirrytään ladulta pois ja edetään niin sanotun haarakäynnillä. Tämän hiihtotavan tekniikoista vuorohiihto muistuttaa eniten kävelyä, ja sitä käytetään loivissa ylämäissä etenemiseen. Kun luisto on hyvä ja maa on tasainen, sopii tekniikaksi tasatyöntö. Tässä tekniikassa sukset ovat latu-uralla vierekkäin ja vauhtia työnnetään ylävartalon liikkeillä. Näin kahden tekniikan välimuoto on niin sanottu yksipotkuinen tasatyöntö, jossa jokaisen tasatyönnön jälkeen potkaistaan toisella jalalla lisää vauhtia.
Vapaalla hiihtotavalla kilpaillessa hiihtäjät käyttävät yleensä vapaata hiihtotapaa eli luistelua, sillä se on perinteistä hiihtotapaa nopeampi etenemistapa. Nimensä mukaisesti luistelutyyli muistuttaa luistelua, mutta toki siinäkin monia vaihtoehtoisia tekniikoita. Niin sanottua kuokka-tekniikkaan käytetään ylämäissä ja raskaalla kelillä. Wassberg-tyyliä eli yksipotkuista luistelua käytetään erityisesti loivissa ylämäissä ja tasaisella kiihdytyksissä. Toisen ruotsalaishiihtäjän mukaan nimetty Mogren puolestaan on kaksipotkuinen tekniikka, jota käytetään tasamaalla silloin, kun Wassberg ei enää tuota toivottua lisäystä vauhtiin. Loivissa alamäissä saatetaan lisäksi käyttää ilman sauvoja luistelua, kun vauhti kiihtyy ilman sauvojen käyttöäkin.
Maastohiihdon suurimmat kilpailutapahtumat
Vuoden 2018 ehdottomasti suurin kilpailutapahtuma ovat Korean PyeongChangissa helmikuussa järjestettävät talviolympialaiset. Maailmanmestaruuskilpailut ja olympialaiset on rytmitetty siten, että ne eivät yleensä ole samana vuonna. Näiden suurtapahtumien lisäksi huippuhiihtäjät kilpailevat maailmancupissa, jonka osakilpailuja järjestetään ympäri maailmaa, myös Suomessa. Kansallisella tasolla tärkeimmät kilpailut ovat tietysti SM-kilpailut, joissa erityisesti nuoret hiihtäjät voivat antaa näyttöjä kansainvälisille kilpakentille pääsemiseksi. Urheilijoiden keskuudessa ehkä arvostetuimpana pidetään maailmancupin voittoa, sillä se edellyttää tasaista menestymistä koko kauden ajan eri kilpailuissa.
Kilpaurheilijan arki
Maastohiihdossa menestyminen edellyttää kokopäiväistä urheilijan elämää ja kovaa harjoittelua. Lajiharjoittelua voi tehdä myös kesällä esimerkiksi rullasuksien avulla tai hiihtoharjoittelua varten rakennetussa hiihtoputkessa, joita tällä hetkellä on Suomessa yhteensä kuusi. Vaikka hiihto onkin kestävyysurheilun laji, tarvitaan siinä myös paljon voimaa. Voimaharjoittelu on siten keskeinen osa urheilijan arkea, ja monet hiihtäjät hakevatkin lisävauhtia ladulle erityisesti yläkropan voimantuottoon panostamalla. Hiihtäjät harjoittelevat myös erikseen perus- ja vauhtikestävyyttä sekä erilaisissa olosuhteissa hiihtämistä.
Vaikka Suomessa on moniin muihin maihin verrattuna hyvät olosuhteet hiihdon ympärivuotiseen harjoitteluun, käyvät monet hiihtäjät harjoitteluleireillä ulkomailla. Näiden leirien tavoitteena on usein totuttaa urheilijan elimistöä ohuempaan ilmanalaan esimerkiksi tulevia arvokilpailuja varten. Korkeassa vuoristo-olosuhteissa ilma on erilaista kuin Suomessa, ja korkeassa ilmanalassa oleskelun tiedetään olevan suotuisaa urheilijan hapenottokyvyn kannalta. Alppiolosuhteita voidaan tosin simuloida myös keinotekoisesti, mutta tulokset eivät ole samanlaisia kuin korkeassa ilmanalassa oleskellessa.