Maastohiihto ei edellytä valtavia taloudellisia uhrauksia, mutta joitakin välineitä sen harrastamiseen toki tarvitaan. Mitä korkeammalla tasolla halutaan menestyä, sitä laadukkaammat välineet on myös hankittava. Menestymisen hiihdossa vaatii kuitenkin vuosien ja vuosien kovaa harjoittelua ja sitoutumista tavoitteiden saavuttamiseen. Koska hiihto on Suomessa niin suosittu laji, järjestetään täällä myös monentasoisia kilpailuja sekä lapsille että aikuisille. Tässä artikkelissa kerromme hiihdossa tarvittavissa välineistä ja niiden monista vaihtoehdoista.

Sukset, monot ja sauvat

Hiihdosta saa liikuntamuotona eniten irti silloin, kun välineet ovat asianmukaiset ja käyttäjälleen sopivat. Tärkeimmät hiihdossa tarvittavista varusteista ovat luonnollisesti sukset, monot ja sauvat. Näitä on monenlaisia ja ennen hankinnan tekemistä kannattaa harrastajankin perehtyä hieman aiheeseen.

Maastohiihtosuksia valmistetaan oleellisesti kolmea eri tarkoitusta varten: perinteiseen tyyliin, vapaaseen tyyliin sekä latujen ulkopuolisilla alueilla hiihtämiseen. Välineet kehittyvät jatkuvasti, ja valikoimasta tulee aina vian monipuolisempi. Tekninen kehitys näkyy esimerkiksi suksen pohjan materiaaleissa, ja nykyään on saatavilla jopa pitopohjasuksia, joita ei välttämättä tarvitse voidella lainkaan.

Suksien merkin, mallin ja pohjanmateriaalin tärkeä valintakriteeri on suksen pituus. Sopiva pituus on perinteisessä tyylissä noin 15-20 cm hiihtäjän omaa pituutta enemmän. Varsinaisen suksen valintaan vaikuttavat myös hiihtäjän hiihtotaito ja paino, sillä ne määrittävät suksen jäykkyyden. Aloittelijalle sopii löysempi suksi, mutta taitava hiihtäjä osaa hiihtää jäykemmälläkin suksella. Pitoalueen laajuus ja suksen jäykkyys vaikuttavat suksen keskeisiin ominaisuuksiin: pitoon ja luistoon.

Myös monot valitaan hiihtäjän kykyjen, ominaisuuksien ja lestin mukaan. Luisteluhiihdossa monot ovat korkeammat ja jäykemmät kuin perinteisessä hiihtotyylissä. Luistelumonossa on myös yleensä perinteise monoa jäykempi pohja. Sopivaa kokoa valitessa täytyy muistaa, että monoon ei pidä jättää kasvunvaraa, vaan monon tulisi istua hiihtosukan kanssa jälkeen mahdollisimman hyvin. Liian pieniä monoja ei kuitenkaan kannata ostaa.

Myös sauvoja on erilaisia, mutta keskeisin sauvan ominaisuus lienee harrastelijahiihtäjälle sauvan pituus. Perinteiselle hiihtotyylille sopivat 20-30 cm hiihtäjää lyhyemmät sauvat, kun taas luisteluhiihdossa sauvojen sopiva pituus on vain noin 10-20 cm hiihtäjän pituutta vähemmän. Monet vanhemmat ostavat lapsilleen hieman liian suuria varusteita, mutta esimerkiksi liian pitkillä sauvoilla tai suksilla hiihtäminen on hyvin hankalaa. Kun varusteet ovat sopivat, lajin saloihin tutustuminen käy huomattavasti helpommin.

Vaatetus

Lumisissa olosuhteissa urheillessa vaatetuksella on keskeinen rooli. Hiihtoa voi harrastaa nollakeleistä kahdenkymmenen asteen pakkasiin, joten on ilmeistä, että vaatetusta tulee säätää sään mukaan.

Talviliikkujan vaatetuksen kulmakivi on ihoa vasten olevan kerroksen materiaalin valinta. Jotta iho ei tunnu pakkasessa kostealta, on alin vaatekerros valittava siten, että se siirtää kosteuden seuraavaan kerrokseen. Liikkujille ja urheilijoille tarkoitetut alusasut ovat huokoisia ja yleensä mikrokuidusta valmistettuja. Varsinainen lämpö tulee toisen kerroksen vaatetuksesta. Tämän kerroksen vaatteet valitaan lämpötilan mukaan, ja sopivia materiaaleja ovat esimerkiksi fleece ja villa.

Päällimmäinen vaatekerros hiihtäjän vaatetuksessa on aivan yhtä tärkeä kuin muutkin, sillä sen muodostaa vettä ja tuulta pitävä vaate. Samalla materiaali kuinkin päästää kehin hikoilun seurauksena syntynytty lämpöä ulos erilaisten “kiduksien” tai aukkojen kautta. Olosuhteet ulkona vaihtelevat vesi- ja räntäsäteestä tuulisiin paukkupakkasiin, joten on selvää, että tuulenpitävyys on keskeinen ulkoiluvaatteen ominaisuus.

Vaatetuksessa kannattaa muista se yksinkertainen sääntö, että vaatetusta on helppo vähentää vaikea lisätä jo kylmettyneelle kropalle. Pitkille hiihtoretkille tai matalatempoisille hiihtolenkeille ei siis pidä lähteä liian ohuessa vaatetuksessa. Myös hanskoihin on hyvä panostaa, sillä paleltuneilla sormilla hiihtämisestä ei tule mitään. Paksut toppavaatteet eivät kuitenkaan teknisistä ominaisuuksistaan huolimatta kuulu hiihtolenkeille, vaan vaatetusta ja eri kerroksia valitessa tulee aina muista riittävä keveys liikuntaa ajatellen.